Kolikorpi

Hiilimiilu sijaitsee ympäristöstään vain hieman kohoavalla moreeniharjanteella. Pohjoispuolella on vähäinen, kosteapohjainen notkelma. Länsi- ja eteläpuolilla on syvemmät notkot, joissa on ojat. Etelässä maasto laskee pari metriä soistuneen notkon pohjalle. Maaperä miilun ympäristössä on pinnalta kivistä hiekkamoreenia.

Miilun kohdalla kasvaa vanhaa havupuuvaltaista sekametsää. Ympäristössä itä- ja pohjoispuolella on kuusimetsää, lounaassa hakkuualueelle syntynyttä nuorta metsää. Kohde on pyöreä hiilimiilun pohja, jonka läpimitta on runsaat 20 m. Sen selvimmin ympäristöstä erottuva osa on noin 2 m leveä matala valli, jonka läpimitta harjan kohdalta mitattuna on 20 m. Vallin sisäpuolinen alue on tasainen.

Hiilimiilu oli inventoinnin maastotyön aikaan kokonaan tiheän sananjalkakasvuston peitossa, joten maastomalleissa näkyvät maanpinnan muodot olivat nähtävissä vain paikallisesti sananjalkojen alla. Näiden havaintojen perusteella miilu on ehjä. Vallin sisäpuolella oli paikoin havaittavissa matala ja loivapiirteinen, 1–1,5 m leveä ojamainen kaivanto.

Vallin sisäpuolella todettiin kairauksissa noin 10 cm paksun ruohoturvekerroksen alla paksu hiilikerros, joka koostui lähes pelkästään pienistä hiilen muruista. Hiilikerroksen paksuus oli suurimmillaan 45 cm. Miilu on kooltaan suuri, ja liittyy todennäköisesti hiilenvalmistukseen Noormarkun ruukkia varten sen toiminta-aikana 1806–1920.