Kodjala (Koljala)

Kodjalan (myöhempi kirjoitusasu Koljala) kylä mainitaan historiallisissa lähteissä ensi kertaa 1374. Kylässä on ollut vuonna 1539 10 itsenäistä verotaloa ja ainakin yksi Harvialan alainen lampuotitila. Koljala yhdessä Luolajan kanssa ovat olleet Vanajan suurimmat kylät 1500-1700-luvuilla. Vuoden 2021 tarkkuusinventoinnissa paikalta saatiin myös selkeitä viitteitä rautakautisesta asutusjatkumosta.

Kylän sijainti on paikannettu osayleiskaava-alueen inventoinnissa 2020-21 vanhojen karttojen ja osin maastohavaintojen perusteella (kartat 1702, 1772, 1842, 1884). Lisäksi muinaisjäännösalueen rajausta on selvitetty asemakaavoitukseen liittyen tarkkuussinventoinnissa 2021 kylän länsiosassa suhteessa länsipuoliseen peltoalueeseen.

Rautakauteen ja varhaiseen historialliseen aikaan viittaavan peltokerroksen alaisen kulttuurikerroksen (palaneita kiviä, löytörikasta tummaa ja nokista maata) ohella tarkkuusinventoinnissa tehtiin löytöjä sekoittuneesta peltokerroksessa, jonka alla todettiin puhdas pohjamoreeni. Länsilaidan peltoalueilla muinaisjäännös on rajattu kartta-aineiston ohella säilyneen kulttuurikerroksen mukaan.

Alueen keski- ja länsiosia Alikartanontien varrella on tutkittu myös kevyenliikenteen väylän tarkkuusinventoinnissa 2022, jossa havaittiin muutamia rakenteita sekä muita merkkejä kylätontista yhteensä noin 90 metrin matkalla. Kyläalue on autioitunut sen itäosaa lukuun ottamatta viimeistään 1900-luvulla, ja autiona se on näiltä osin edelleenkin.

Muinaisjäännösalueen rakentamattomassa pohjoisosassa on lukuisia erikokoisia kuoppia, painanteita ja kasoja, joista osa on suurella todennäköisyydellä hyvinkin nuoria. Peltojen laidoilta on havaintoja myös todennäköisesti nuorista raivausröykkiöistä. Alueen eteläosan metsäsaarekkeen eteläpäädyssä on noin 8 m kokoinen neliömäinen rakennuksen perustus (N 6760032 E 369862).

Perustus on kovin epämääräinen, matala (max. 40 cm). Seinävallit ovat kiven ja maan sekaiset. Kylätontin todellisen laajuuden ja säilyneisyyden selvittäminen vaatii vielä lisätutkimuksia etenkin vuosina 2021 ja 2022 tarkkuusinventoitujen alueiden ulkopuolella.