Kamaramäki 6

Taustatiedot Alueelta on vanhastaan tiedetty löytyneen luita sekä siellä sijainneen venäläisten leirikirkon ja hautausmaan (Tuomenvirta 1985, s. 182 ja ss. 193-194). Inventoinnin kenttätöissä kaksi henkilöä lisäksi kertoi alueelta löytyneen luita (Heikki Lehtonen ja Jarkko Piekkari). Em. on läheisen Nummen kylän entinen asukas ja jälkimmäinen Panssariprikaatin komendantti, joka näytti luiden löytöpaikan alueella.

Aluetta tutkittiin ja kartoitettiin 25.5-26.10. välisenä aikana. Inventoinnin aikana löydettiin Kansallisarkistosta vuoden 1819 venäläinen kartta, johon on ko. alueelle merkitty kirkko ja hautausmaa. Nykymitoiltaan neliskanttisen hautausmaan koko on kartasta mitattuna noin 160 x 230 metriä ja sen keskelle on merkitty punainen neliö, joka merkinnee kirkkorakennusta.

Ympäristön kuvaus Kyseessä on Kamaramäen loiva länsi-lounaisrinne, jolla kasvaa uudistuskypsää kuusikkoa ja sen seassa lehtipuita sekä vanhoja arviolta noin sata vuotiaita mäntyjä. Alueella on eriaikaisia sotilaiden tekemiä kaivantoja ja tuliasemia, joista osa on venäläis- tai ruotsalaisaikaisia (Kohde Kamaramäki 1 tuliasemat) ja osa nuorempia 1900 -luvun aikana tehtyjä.

Lisäksi alueella on neljä viljelyröykkiötä (Kohde Kamaramäki 5). Alueen maaperä on alarinteellä (esim. tuliasemien kohdalla) hietaa ja vaikuttaa melko kivettömältä, ylempänä rinteessä maaperä on kivisempää (esim. viljelyröykkiöiden kohdalla). Kohteen kuvaus 4.10.2012 Panssariprikaatin komendantti Jarimo Piekkari näytti maastossa paikan, josta noin 10-12 vuotta sitten oli sotilaiden harjoitellessa löytynyt alaleuka ja käsivarren luu.

Paikalle oli tuolloin kutsuttu poliisi, jotka olivat Piekkarin muistin mukaan ottaneet luut mukaansa. Luut olivat tulleet esiin kohteen Kamaramäki 1 tuliasema 2 -kaivannon keskivaiheilta, sen sisäreunasta aivan pinnasta kun varusmiehen kenkä oli hieman sorruttanut kaivannon reunaa. Tuliasemien alueella on sittemmin armeijan toimesta noudatettu kaivuukieltoa.

Kohteen tarkka rajaaminen maastossa on mahdotonta ilman tarkempia tutkimuksia. Rajaus on tehty vuoden 1819 kartan mukaan ja se saattaa poiketa alueen todellisesta koosta. Luultavasti todellinen alue on nyt rajattua pienempi. Tulkinta Ko. alueella on vuoden 1819 venäläisen kartan mukaan ollut hautausmaa ja sen keskellä kirkkorakennus.

Kamaramäessä tiedetään myös perimätiedon perusteella olleen leirikirkon ja venäläisten sotilaiden hautausmaan. Kirkko on 1800 -luvun lopulla tietojen mukaan varastettu ja poltettu Katinalan tiilenpolttouuneissa (Tuomenvirta 1985). Myös alueelta tehdyt luulöydöt varmentavat kuvan siitä, että paikalla on tosiaan ollut venäläisten hautausmaa.

Vuosien 1875 ja 1899 venäläisissä kartoissa ei alueella ole minkäänlaisia merkintöjä hautausmaasta tai muista rakenteista. Tuomenvirran tallentaman tiedon mukaan Kamaramäen alueelle olisi perimätiedon mukaan haudattu mahdollisesti jo aiemminkin, ehkä 1600 -luvulla. Tiedot vaikuttavat kuitenkin hämäriltä (Tuomenvirta 1985, s. 182).