Kaisaniemen puisto ja kasvitieteellinen puutarha

Kaisaniemen puisto on pääkaupungin ensimmäinen julkinen kaupunkipuisto. Puiston koillisosassa sijaitsevalla Helsingin yliopiston kasvitieteellisellä puutarhalla on tieteellisen opetus- ja tutkimustyön lisäksi ollut tärkeä merkitys maan puutarhakulttuurille. Kaisaniemi esiintyy jo vuoden 1812 asemakaavassa.

Puiston ensimmäinen rakentamisvaihe perustuu C.L. Engelin vuoden 1827 suunnitelmiin. Puistoa on uudistettu usein. Kaupunginpuutarhuri Svante Olssonin ja arkkitehti Bertel Jungin sekä arkkitehti Birger Brunilan suunnitelmien mukaan vanha maisemapuisto käytäväverkostoineen on uusittu 1900-luvun alkuvuosikymmeninä ja aiemman joutsenlammen paikalla on arkkitehtoninen vesiallas.

Nykyisen puiston pääakselin idästä länteen muodostaa 1910-luvulla istutettu koivukuja, jonka pohjoispuolella ovat tenniskentät. Pohjois-etelä -suuntainen tielinja yhdistää Rautatientorin ja 1839 rakennetun, alkuaan Kaisaniemen kärjessä sijainneen ravintolan, yhden kaupungin vanhimmista. Tien rinnalla on urheilukenttä 1800-luvun puolelta.

Julkisesta puistosta on erotettu Unioninkadun pohjoispään varteen rajautuva alue Helsingin yliopiston kasvitieteelliselle laitokselle ja sen puutarhalle, joka on ollut avoin yleisölle vuodesta 1833. Kasvitieteellisen puutarhan rakennuksiin kuuluu puutarhan suuri, rauta- ja lasirakenteinen palmuhuone siipirakennuksineen 1800-luvun lopulta sekä jugendtyylinen laitosrakennus vuodelta 1903.

Kasvitieteellisessä puutarhassa esitellään kasveja puutarhan perustamisajan tavan mukaan kasvien sukulaisuudesta kertovina ryhminä. Puutarhalla on kansalliskokoelman asema. Pohjoisessa puisto rajautuu Kaisaniemenlahteen, jonka rantatien varteen on siirretty yksikerroksisia empire-rakennuksia.