Irjala

Auinpaikka on Irjalan kartanosta 200 m länsilounaaseen loivasti pohjoisluoteeseen viettävän hiekkaperäisen pellon alaosassa ja järven rannalla, noin 1,5 m korkean rantatörmän päällä. Asuinpaikan laajuutta ei tunneta. Paikan kaivaustutkimukset ovat olleet pienialaisia. Vuoden 1984 inventoinnin yhteydessä tehdyssä pintapoiminnassa löytöjen levinneisyyden painopiste oli selvästi vuoden 1939 kaivausten paikan lähiympäristössä.

Asuinpaikan keramiikka-aineisto viittaa kivikauteen, varhaismetallikauteen ja mahdollisesti myös rautakauteen. Vuoden 1939 kaivauksissa paikalla oli nokista maata, ja sieltä löydettiin luita, kvartsi-iskoksia ja muutamia kiviesineitä sekä ainakin 14 tulisijaa. Kulttuurikerros oli 40 - 45 cm paksu. Pelto on sittemmin salaojitettu 1970- ja 1980-lukujen taitteen tienoilla. Asuinpaikan säilyneisyys ja laajuus vaativat lisäselvityksiä.