Helsingin Pitäjän kirkko

Kivikirkko, keskiaikainen. Pyhälle Laurille omistetun Helsingin pitäjän keskiaikaisen kivikirkon vuonna 1893 tapahtuneen palon jälkeinen hyvin säilynyt asu kuuluu Suomen restaurointihistorian merkittävimpiin esimerkkeihin. Kirkon länsipäädyn tiiliornamentiikka noudattaa itä-uusmaalaisten keskiaikaisten kivikirkkojen päätykoristelua, itäpäädyn yläosa risti- ja ympyräsommitelmineen on 1890-luvulta, kuten myös ulkonurkkien kontreforien porrastetut yläosat, ikkunoiden reunusmuuraukset, länsipään eteishuoneen portaali sekä asehuoneen pääty.

Kolmilaivaisen viisitraveisen kirkkosalin keskilaivassa on tähtiholvit, joista itäisin edustaa ns. suomalaista holvityyppiä. Sivulaivoissa on ristiholvit. Nelikulmaiset kulmista lovetut pilarit ovat poikkeukselliset ohuet. Holveissa ja pitkittäisissä arkadikaarissa oleva maalauskoristelu sekä tummasävyinen kiinteä sisustus lehterinkaiteineen, saarnastuoleineen, alltarikaiteineen, penkkeineen sekä urkufasadi ovat kaikki arkkitehti Höijerin suunnittelemasta palon jälkeisestä restauroinnista.

Kirkon pohjoispuolella sijaitsevan kellotapulin pohjakerros on keskiaikainen, punatiilestä muurattu poikkipäätyinen suippohuippuinen yläosa on rakennettu palon jälkeen. Kirkkotarhan parhaiten säilynyt vanha osa on kirkon itä- ja kaakkoispuolella, jossa on 1700-luvun ja 1800-luvun alkupuolen hautamuistomerkkejä.

Itäpuolella olevat kaksi hautakappeli ovat aikanaan liittyneet kiviaitaan. Cronstedt-suvun uusklassillinen hautakappeli on 1820-luvulta ja slagitiilistä rakennettu von Wendt-suvun kappeli 1840-luvulta.