Helsingin observatorio

Arkkitehti C.L. Engelin ja tähtitieteen professorin F.G.W. Argelanderin suunnittelma observatoriorakennus on rakennettu 1831-34 Tähtitorninvuorelle, josta on esteetön näköala taivaalle ja josta itse rakennuskin näkyy kauas. Observatorion symmetrinen rakennuskokonaisuus muodostuu varsinaisesta tähtitornirakennuksesta, siihen liittyvästä kahdesta talousrakennuksesta henkilökunnan asuntoineen sekä muurin rajaamasta etupihasta.

Päärakennuksen neliömäisessä keskiosassa on päähavaintotorni ja siitä erkanevien, tasakorkuisten kapeiden sivusiipien päissä on havaintosalit sekä niiden yläpuolella sylinterimäiset havaintotornit – käytännön sanelema ratkaisu on saanut arkkitehtonisesti vaikuttavan muodon. Observatorion tornit ovat arvokkaita, patinoituneita tekniikan muistomerkkejä, joissa on säilynyt kekseliäitä tornirunkojen kiertolaitteistoja ja luukkujen avausmekanismeja.

Observatorion puutarhassa on arkkitehti Gustaf Nyströmin suunnittelema erillinen tähtivalokuvaus- eli refraktoritorni, jonka pimiösiipeä on jatkettu 1901. Päärakennuksen sisätiloissa entiset asuinhuoneet lomittuvat juhlavan arkkitehtonisen asun saaneiden havainto- ja työtilojen kanssa. Länsipään meridiaanisalin seinissä ja katossa on kunkin havaintopaikan kohdalla luukut, joiden kautta avautuu näköala etelähorisontista lakipisteen kautta pohjoiseen taivaanrantaan, itä-länsisuuntaista havainnointia varten rakennuksen eteläpäässä on ensivertikaalisali.

Osassa sisätiloja on myös illuusiomaalauksia kuten vale-ovimaalauksia ja harmaasävyisiä kipsijäljitelmämaalauksia. Tähtitorninvuori observatorioineen ja puistoineen on tärkeä osa merellistä Helsinkiä, joka on luokiteltu yhdeksi Suomen kansallismaisemista.