Hämeen lääninvankila

Hämeen linna muutetiin vuonna 1837 C.L. Engelin suunnitelmien mukaan vankilaksi. Vankilatoiminta laajeni pian myös linnan muurien ulkopuolelle. Lääninvankila-alue käsitti vankilamuurin ja puisen aidan rajaaman alueen linnan itäpuolella. Varsinaisia vankilarakennuksia oli kaksi, nk. ojennuslaitos vuodelta 1844 ja maamme ensimmäinen sellivankila vuodelta 1871.

Arkkitehti A.F. Grandstedtin suunnittelema ojennuslaitosrakennus on edustava varhaisen laitosrakentamisen esimerkki maassamme. Vastaavia ojennuslaitoksia oli tarkoitus rakentaa ympäri maata, mutta Hämeen linnan laitos jäi lajissaan ainoaksi. Arkkitehti L.I. Lindqvistin suunnitelmien mukaan toteutettu sellirakennus perustui ns. philadelphialaiseen eli yksinäiseristysjärjestelmään, joka edusti aikansa kehittyneintä vankeinhoitoteknologiaa.

Sellivankila oli ensimmäinen laatuaan maassamme ja rakennustyyppinä liittyy suureen vankilareformiin, joka Suomessakin sai jalansijaa 1860-luvulla. Lisäksi alueella on työhuonerakennus. Vankila-alue rajautuu länteen ja etelään tiilimuurilla, jonka yhteenlaskettu pituus on noin 200 metriä. Vankilatoiminta päättyi 1993, jolloin Hämeen lääninvankila sai uudet tilat.