Etu-Töölön kaupunginosa

Etu-Töölön asuinkaupunginosa ilmentää hyvin 1900-luvun alkupuolen kaupunkisuunnittelulle ominaisimpia tavoitteita: alueen asemakaava heijastelee orgaanisen kaupunkisuunnittelun ja rakentamistapa yhtenäisen kaupunkikuvan ihanteita. Kaupunginosassa on monia kansallisesti merkittäviä julkisia rakennuksia kuten Eduskuntatalo, Suomen kansallismuseo sekä kirkkoja, kouluja ja oppilaitoksia, joista Helsingin kauppakorkeakoulu kuuluu kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään suomalaisen modernismin merkkiteosvalikoimaan.

Etu-Töölön asemakaava on 1900-luvun alussa vaikuttaneiden vanhemman ja nuoremman arkkitehtisukupolven tavoitteiden kompromissi. Arkkitehti Lars Sonckin tavoittelema vaihtelevuus ja katunäkymien yllätyksellisyys on lopullisessa kaavassa laimentunut vanhemman polven arvostamien rationaalisten näkökohtien vuoksi: katulinjat ovat suorempia, kadut, korttelit ja tontit kooltaan yhdenmukaisempia ja suurempia.

Etu-Töölön katukuvan yhtenäisyys perustuu 1923 laadittuun julkisivukaavioon, joka määrittelee kattokulman, julkisivun perusjaon ja aukotuksen. Alueella on isoja suljettuja suurkorttelipihoja sekä puistoja ja istutuksia avartamassa korkeaa ja yhteen rakennettua katunäkymää. Pääasiassa kuusikerroksisten kerrostalojen arkkitehtuurissa näkyy muutos pelkistetympään jugendin koristeellisuuden jälkeen.

Osa julkisivuista on rapattuja, osa tiilipintaisia. 1930-luvulla valmistuneissa rakennuksissa on myös funktionalismin tunnusmerkkejä, kuten maan ensimmäisessä taiteilijakodissa, Lallukassa. Eduskuntatalo ja Suomen Kansallismuseo ovat Mannerheimintien varressa. Arkkitehtien Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen suunnittelema Suomen kansallismuseo, jonka ulkohahmoa leimaavat Suomen historiasta tutut arkkitehtuuriaiheet, on kivimuurin myötäilemällä puistomaisella tontilla.

Kansallismuseon eteläpuolella oleva Eduskuntatalo on monessa mielessä Suomen itsenäisyyden alkuajan tärkein julkinen rakennustehtävä. Itsenäisyyden ja kansanvallan monumentiksi rakennettu Eduskuntatalo on arkkitehti J.S. Sirénin johdolla toteutettu kokonaistaideteos, jossa rakennustaide, taideteollisuus, taidekäsityö ja kuvataide muodostavat yhdenmukaisen, arkkitehtuurin ehdoista lähtevän kokonaisuuden.

Neljäntoista kookkaan pylvään leimaaman pääjulkisivun leveää monumentaaliportaikkoa reunustavat matalat terassit. Rakennuksen sisätilat ryhmittyvät tärkeimmän sisätilan, kupolin kattaman pyöreän istuntosalin ympärille. Päärakennuksen lisäksi eduskunnan käytössä on mm. laajennus ja lisärakennus. Eduskuntatalon naapurissa oleva Taidehalli on maan ensimmäinen taiteilijajärjestöjen omistama epäkaupallinen ja museoinstituutioista riippumaton vaihtuvien näyttelyiden näyttelytila.

Etu-Töölön säteittäisten katujen keskipisteen muodostaa Temppeliaukio, jolla sijaitsee 1960-luvulla kalliokumpareen sisään louhittu Temppeliaukion kirkko. Yhtenäisten talomuurien ympäröimän, silloisen Taivallahden seurakunnan kirkon salin sisäseinät ovat peruskalliota tai louhoskivimuuria. Kirkkosalia kattava, säteittäisillä elementtipalkeilla kallioon tuettu kupoli on sisältä verhottu ohuilla kuparinauhoilla.

Muista alueen kirkoista mainittakoon Olaus Petrin kirkko, joka seurakuntatiloineen on pienimittakaavainen rakennusryhmä maastollisesti vaihtelevassa kaupunkirakenteessa. 1920-luvun klassismin kirkkoarkkitehtuurin tapaan italialaisten maalaiskirkkojen yksinkertaisesta arkkitehtuurista vaikutteita ottaneessa kirkossa on kapea, korkea runkohuone sekä korkea campanile-tyyppinen kellotorni.

Kirkkoon liittyy pienen pihan ympärille ryhmittyvät seurakuntasalit, kirjasto, virasto ja pappila. Etu-Töölössä on monia kouluja ja oppilaitoksia, kuten Minervaskolan, venäläinen poikakoulu (nykyinen Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen keskusmuseon näyttelytila), Helsingin konservatorio (nykyinen musiikkiyliopisto Sibelius-Akatemia) sekä Svenska handelshögskolan ja Helsingin kauppakorkeakoulu.