Esplanadi-Bulevardi

Esplanadi ja Bulevardi ovat kaksi 200 vuotta olemuksensa ja perusmuotonsa hyvin säilyttänyttä puistokatua. Puistokadut ovat peräisin uuden pääkaupungin asemakaavasta 1810-luvulta, toteutuneina, luonteeltaan erilaisina puistokatuina ne ovat lajissaan suhteellisen varhaisia ja harvinaisia. Puistokatujen varrelle keskittyy osa pääkaupungin arkkitehtuurihistoriallisesti merkittävästä rakennuskannasta.

Esplanadin leveä puistovyöhyke on suunniteltu erottamaan hallinnollinen kaupunki eteläisestä puukaupungista, Bulevardi taas ensimmäisen esikaupungin rungoksi. Esplanadin puisto on Helsingin ensimmäisiä julkisia puistoja, joka on ollut kaupunkikeskustan tärkeä promenadi 1800-luvulta alkaen. Molempien puistokatujen toisessa päässä on merelle avautuva toriaukio.

Lehtipuurivein korostetut puistoa reunustavat Etelä- ja Pohjoisesplanadi ovat peräisin J.A. Ehrenströmin pääkaupunki asemakaavasta. Esplanadin puiston jäsentely seuraa osin C.L. Engelin suunnitelmaa vuodelta 1826. Puisto jakautuu eri vaiheissa rakennettuihin ja uudistettuihin Kappeli-, Runebergin- ja Teatteriesplanadiin.

Teatteriesplanadilla puistonäkymän päätteenä on alun perin 1860-luvulla rakennettu Svenska Teatern, jonka nykyinen ulkoasu on 1930-luvulta. Puiston itäpäässä Kappeliespnaladilla on 1860-luvulla rakennettu ja 1890-luvulla laajennettu ravintola Kappeli 1930-luvulla rakennettuine soittolavoineen. Esplanadin veistoksista mainittakoon monumentaalinen Johan Ludvig Runebergin muistomerkki puiston keskiosassa Runeberginesplanadilla sekä Eino Leinon ja Sakari Topeliuksen muistomerkit Teatteriesplanadilla.

Pohjoisesplanadin vanhimmat mannermaiset asuin- ja liikerakennukset ovat 1800-luvun uusrenessanssirakentamisen vaiheesta. Liike-, pankki- ja hallintorakennukset Esplanadinpuiston molemmin puolin ovat pääasiassa 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Eteläesplanadin alkuperäistä rakennuskantaa edustaa enää entinen kenraalikuvernöörin talo, nykyinen valtioneuvoston juhlahuoneisto.

Bulevardin vanhimpia rakennuksia ovat Vanha kirkko puistoineen, Aleksanterin teatteri ja Sinebrychoffin asuintalo, nykyinen taidemuseo ja panimon rakennuskompleksi. Bulevardin luonnetta valtion rakennusten sijoituspaikkana ilmentävät myös 1800-luvun jälkipuolen koulutalot, esim. Kirkkopuiston tyttökoulu ja Bulevardi 16, tuleva eurooppalainen koulu.

Hietalahden torin itälaitaa hallitsee entinen Polyteknisen instituutin päärakennus, pohjoislaidan kortteli tunnetaan Kaartin lasarettina, jonka rakennuskannan vanhemmat osat ovat 1800-luvulta. Bulevardilla on myös näyttäviä art nouveau -kauden asuinrakennuksia.